Kirsti-Nummentonkijan kukkasivut.

Tällä kertaa jätän Haapasalon väen tekemään arkisia askareitaan ja lähden kurkistamaan kylän kuulumisia. Joku on voinut kummastella, että missä sellainen Kraatarlan kylä on, kun sitä ei kartoistakaan löydy? Onkohan edes olemassa? On olemassa, mutta ei enää Kraatarla-nimisenä. N. 1920-luvulla jotkut kyläläiset alkoivat puuhata kylän nimen muuttamista muka "nykyaikaisemmaksi". Kylän nimestä oli käytetty Kraatarlan ohella muitakin muotoja. Ruotsinkielellä asiakirjoja kirjoittaneet papit ja virkamiehet olivat käyttäneet Skraatarla- ja Skradarla-nimiä ja puhekielessä tavattiin sanoa vain Kraatla. Kovasti vastustusta tämä nimenmuutosehdotus sai, mutta lopulta muuttajat pääsivät voitolle ja kylän nimi "suomennettiin" mitäänsanomattomaksi Raatalaksi. En tiedä, mitä mieltä Haapasalossa oltiin, mutta "Nummentonkija" ainakin olisi ollut kovasti vastaan, jos olisi ollut silloin sanomassa! On olemassa hyvin vanha taru, joka kertoo, kuinka kylä sai nimensä. Siitä juontaa nykyinen nimikin. Ehkä tätä lukee joku, kuka ei ole sitä ennen kuullut. Siksi kirjoitan tähän oman versioni tarun monista versioista sellaisena, kun olisin kertonut sen omille lapsilleni, jos eläisimme vielä sitä aikaa, jolloin tarinat kulkivat sukupolvilta toisille puhuen, ei kirjoitettuina kirjoihin.

"Kraatarlassa eli komeassa linnassaan mahtava Kauppi-herra. Hänellä oli laajat tilukset linnansa ympärillä. Linnan portitkin olivat kullalla silatut ja kun ne iltaisin suljettiin, kuului kumu monen peninkulman päähän. Hopeakengissä hohtavat hevoset valjastettiin Jouluaamuna herraa Uskelan kirkkoon viemään. Kullassa loistavat loimet häikäisivät silmiä Kaupin pienen poikansa kanssa kiitäessä kirkolle. Impolan kylän kohdalla joen yli menevän sillan pielessä he näkivät köyhän kraatarin mökin palavan ja kraatarin lapsijoukon värjöttelevän paitasillaan tulen loimussa. "Voisiko Jumala koskaan tehdä meistä yhtä köyhiä kuin tuo kraatari?", kysyi poika isältään. "Kyllä Jumalalla olisi pää hiestä märkänä, jos hän meistä noin köyhiä yrittäisi tehdä.", vastasi Kauppi. Varmemmaksi vakuudeksi hän otti vielä kultaisen sormuksen sormestaan,viskasi sen jokeen ja sanoi:"Yhtä varmasti kuin tuo sormus ei koskaan nouse ylös, ei Jumala meistä voi köyhiä tehdä". Jumalanpalveluksen jälkeen he menivät joulupäivälliselle Joensuun kartanoon. Tarjolla oli suuri hauki. Kun Kauppi otti kalaa lautaselleen, kuului outo kilahdus. Kauppi näki oman sormuksensa pyörivän kilinkolin lautasellaan. Pahojen aavistusten vallassa hän lähti kotimatkalle ja kotiin tultuaan näki komean linnansa palaneen tuhkaksi. Jäljelle olivat jääneet vain rautaiset portit. "Tehdään uusi ja uhkeampi", sanoi Kauppi, mutta kaiken, mitä hän päivällä sai rakennettua, tulivat maahiset yöllä hajottamaan. Kauppi joutui keppikerjäläisenä kulkemaan maita ja mantuja. Hänen laajat viljelyksensä jakoivat sen köyhän kraatarin viisi poikaa. Heistä sai alkunsa viisirusthollarinen Kraatarlan kylä."

Ensimmäisen version tästä tarusta muistiin kirjoitti Sakari Topelius ja hän julkaisi sen toimittamassaan ruotsinkielisessä Suomen kuvateoksessa v. 1845. Samassa teoksessa on myös paikan päällä tehty kuvaus: " Nyt jo vanhassa hirsimetsässä, 200:n tynnyrinalan avaruudesta tuntuu kaikin paikoin entisten pelto-ojain ja yrttitarhain tehdasten (tehdas = penkki kasvitarhassa) vanoja, jotka riitailevat nykyisen metsänalan olleen muinoin viljelysmaana. Eikä ole muuta lisäämistä, kun että iso osa tätä Kauppilan maata, joksi sitä vieläkin sanotaan ja sekin paikka, missä itse hovin mainitaan olleen, on nyt niittuna, kiukaan raunioita löytyy tässä maan sisään vaipuneena ja jo ehtineet niin kasvaa tukkoon... Ennen pitkää, kun vielä aikoja kuluu, katoovat nämäkin himmeät muistot, kaksi vesimyllyn sijaa kohdallaan vähän matkaa hovin asemissa, toisella myllyllä on toe eli pato ollut kivestä. Näiden myötä sopinee muistuttaa kuulleeni vanhoilta, että ne viisi veljestä, jotka Kraatarlan kylän perustivat, olleen äsken puhutun kraatarin poikia, eikä rouvan." (Topeliuksen taruversiossa kirkkomatkalle lähti Kaupin rouva.)

Perttelin kappalainen, Antero Warelius julkaisi Kaupin linnan tarun v. 1855 Suomettaressa. V. 1867 kirjoitti tunnettu kansantiedon kokoaja H.A.Reinholm muistiin toisinnon siitä ja samana vuonna vielä kerran Salon seudun muinaisjäännöstentutkija A. Björk muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirjassa. Myös tutkijat K. Killinen ja Juho Fribom kävivät Kaupin linnan paikkoja katsomassa v. 1867. Hyvin tunnetuksi tarun teki Suomettaressa v. 1884 julkaistu B.Fr. Godenhjelmin kirjoittama runo "Kaupin linna." (Se löytyy "Suomen runotar"- antologiasta.) Historioitsija Aulis Oja on kirjoittanut tarusta julkaisemissaan "Piirteitä Kuusjoen menneisyydestä" (v. 1933) ja v. 1961 "Kuusjoen historia"-kirjoissaan. Matti Vakkilainen on maininnut siitä kirjassaan "Vanhoilla valtateillä". Viimeksi on "Kuusjoki-seura julkaissut vihkosen "Kaupinlinnan taruhistoria", jossa ovat kaikki eri versiot ja muu tieto meidän linnastamme. Kuusjoki- Seura pystytti muistomerkin Salosta Koski Tl vievän tien n:ro 2407 varrelle lähelle Kaupinlinnan oletettua sijaintipaikkaa. Pysähdy, jos matkasi kulkee sitä pitkin!

Voitaisi väittää, että taru on vain tarua ja ettei koko linnaa olisi koskaan ollutkaan. Me kuusjokilaiset uskomme kuitenkin vakaasti linnaamme. Ehkä se ei ole ollut niin komea kuin tarussa kerrotaan. Varmaankin puusta rakennettu varustus, koska se lyhyessä ajassa ehti palaa tuhkaksi. Jäihän siitä silti palamatta rautaiset portit. Ne ovat nyt Turun linnassa, käy katsomassa! Linnan olemassaolosta todisteena ovat vanhat paikannimet: Kauppila, Herranlato, Tuomaroja ja -niittu, Varkaanmäki (mahdollinen käräjäpaikka) ja Kartanniittu (murretta, voi olla myös kartanonniittu).

Ikivanhojen muinaisteiden, pohjois-eteläsuuntaisen Kalevantien ja lännestä itään kulkeneen Paavintien tiedetään ristenneen Kaupinlinnan tienoilla. Myös koskelaisten, marttilalaisten ja kyröläisten kirkkotiet Uskelan kirkkoon kulkivat läheltä.( Näistä kirjoitti Matti Vakkilainen kirjassaan. ) Tutkijoiden mukaan linna, tai varustus olisi voinut ollut 1500-1600-luvuilla; 1600-luvun puolivälissä Impolan kylä oli hyvin köyhä, lähes autio.

Kauppi on tullut takaisin! Vuosisatoja keppikerjäläisenä maita ja mantuja kiertänyt Kauppi on nyt saanut Jumalanpilkkansa ja kerskailunsa anteeksi. Siitä kiitokseksi Kauppilassa järjestetään joka heinäkuussa isot juhlat. Näihin ovat tervetulleita niin köyhimmistä köyhimmät kraatarit kuin rikkaintakin rikkaimmat kartanonherrat. Silloin soitto soi, laulu raikaa ja kansa tanssii yötä-päivää kokonaisen kasäisen viikon (Raatalan humpparalli. Kevyen musiikin festifaalit.).

Yleiskuva