Kirsti-Nummentonkijan kukkasivut.

Aseet olivat vihdoin vaienneet ja Suomen kansalaiset pääsivät rauhan töihin. Elämä oli kuitenkin vielä ahdistavaa. Edessä oli suunnaton jälleenrakennustyö. Kotinsa menettäneille oli saatava uudet asuintilat. Raatalassa ei kartanoita ollut, mutta kylän suurimmat talot joutuivat luovuttamaan osan pelloistaan ja metsistään ja niistä muodostettiin uusia asutustiloja siirtoväelle ja rintamamiehille. Pienempien osuus otettiin veroina ja luovutuksina. Uudet asukkaat sopeutuivat nopeasti kyläläisiksi. Erilaiset murteet joskus aiheuttivat väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Vilkkaat ja lahjakkaat karjalaiset ottivat pian paikkansa niin nuorten riennoissa kuin yhteisten asioiden hoidossakin. Sukulaisiakin heistä tuli, kun avioliittoja solmittiin uusien tulokkaiden ja "alkuasukkaiden" välillä. Elintarvikkeiden säännöstely jatkui vielä vuosia. Kenraalieversti Shdanovin johtama valvontakomissio oli maassa valvomassa, että välirauhasopimuksen ehtoja noudatettaisiin. Suomen hallitukset pyrkivät näitä kaikkia ehtoja noudattamaan ja suorittamaan raskaat sotakorvausvaatimukset. Tehtaita perustettiin, sillä suurin osa sotakorvauksista maksettiin koneina ja laivoina. Ylivoimaisen ulkopoliittisen painostuksen vuoksi jouduttiin tekemään päätöksiä, jotka tuntuivat suomalaisista vääriltä. Suojeluskunta- ja Lottajärjestöt oli lopetettava "fasistisina" järjestöinä. Kuitenkin ne olivat olleet tärkeitä Suomen puolustuksessa. Oli rankaistava "sotasyylliset" : sodanaikaisten hallitusten pääministerit ja osa ministereistä, sekä presidentti Ryti. Hänen tekemänsä Ribbentrop-sopimus vaikutti raskauttavana oikeuden päätöksessä ja hän sai 10 v. kuritushuonerangaistuksen. Hän kuitenkin pelasti Suomen itsenäisyyden kirjoittamalla omissa nimissään sopimuksen, josta tiesi joutuvansa yksin vastaamaan ja jonka avulla saatiin ne aseet, joilla estettiin Neuvostoliittoa miehittämästä koko Suomea. Toisen maailmansodan lopullinen rauhansopimus kirjoitettiin Pariisissa 10/2 1947. Suomen hallitus oli yrittänyt turhaan saada lievennyksiä välirauhanehtoihin. Alue- ja sotakorvauksia koskevat vaatimukset jäivät voimaan. Länsiliittoutuneet eivät Suomen erillisasemaa ymmärtäneet, vaikka tunnustivatkin talvisodan vääryyden. Suomi oli kuitenkin taistellut Saksan rinnalla. Silloin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat samalla puolella ystäviä, vaikka pian rauhanteon jälkeen niiden välillä alkoi ns. "kylmä sota."

Haapasalossa , kuten muuallakin Raatalassa ja Suomessa aherrettiin rauhan töissä. Kaikenlainen kehitys oli ollut pysähdyksissä monia vuosia ja pellot ja rakennukset korjaamatta. Oli ehditty ja jaksettu tehdä vain kaikkein välttämättömin. Jo v. 1946 nousi kalliolle, Haapasalon peltojen keskelle kulmakunnan tiilimuuntaja, josta sähkölinjat vedettiin muuntajapiirin taloihin. Pari vuotta myöhemmin niihin lisättiin voimajohdot. Rajalan koneyhtymä voi nyt ostaa sähkömoottorin tappuria, myllyä ja sahaa pyörittämään. Sähköistäminen toi helpotusta maataloustöihin ja helpotti se emäntienkin työtaakkaa ja vapaa-ajan harrastuksia. Rakennusten pärekatot korvattiin vähitellen tiilikatoin. V. 1952 Haapasalon kaivoa suurennettiin ja tupaan ja navettaan vedettiin vesijohdot. Naapurien kanssa oltiin paljon tekemisissä töiden merkeissä, mutta myös muuten. Sota-aikana oli ollut paljon hautajaisia, mutta nyt kokoonnuttiin iloisempien juhlien merkeissä. Häitä oli Raatalassa usein ja syntymäpäiviä myös juhlittiin. Kaikki tavara oli vielä niukassa ja kortilla, mutta kyllä keinot keksittiin. Kun pitokokki tuli taloon, tulivat sinne naapuritkin ja toivat tullessaan vähän maitoa, nokareen voita ja muutaman kananmunan. Niistä kokit loihtivat runsaan, herkullisen tarjottavan. Ensi töikseen he leipoivat ison limpputaikinan ja sitä paistaessaan tutustuivat talon leivinuuniin. Limput annettiin tarvikkeiden tuojille lämpimäisiksi kotiin lähtiessään. Haapasalossa juhlittiin 8/6 1949 Joel-papan 80-vuotispäivää. Olihan se kunnioitettava ikä siihen aikaan, mutta hänen pitkä partansa antoi vaikutelman vieläkin korkeammasta iästä. Päivänsankari oli vielä hyvissä voimissa. Hän osallistui kaikkiin talon töihin, teki tuvassaan puutöitä tarpeen mukaan, pilkkoi polttopuut ja teki talvisin perkaustöitä metsässä. Hän seurasi maailman tapahtumia kuunnellen radiota ja lukien lehdet tarkoin. Pappalla oli vankat mielipiteet asioista ja hän esitti ne selkeästi, kinasikin mielellään, jos oli eri mieltä. Juhlissa sattui joskus kömmähdyksiäkin. Meidän juhlassamme se oli jäätelö, joka ei jostain syystä onnistunutkaan, vaan jäi liian löysäksi. Ehkä oli liian lämmin ilma. Ei pitokokki voinut sellaista jälkiruokaa juhlaväelle tarjota. Mainehan siinä olisi mennyt! Isä teki matkan Osuuskauppaan toivoen, että sieltä saisi jotain muuta jälkiruuan ainesta. Kauppaan olikin tullut ihkaensimmäiset kuivatut aprikoosit. Niistä keitettiin kiisseli ja se vasta hyvää olikin. Ei jäätelökään hukkaan mennyt. Juhlien lapsivieraat saivat käydä sitä aitassa syömässä ja vilkas liikenne sinne olikin! Vielä nytkin jotkut muistavat, kuinka saivat syödä jäätelöä niin paljon, kun jaksoivat. Hyvistä aineksista se tehty oli, vaikkakin vetelää. Paremmalta se maitui kuin sen ajan "joppijäätelö", jota kaupunkimatkoilla joskus ostettiin.

Arkisissa töissä ahertaen, välillä juhlien kuluivat vuodet. Elämä alkoi helpottua pikku hiljaa. Säännöstelya jatkui vielä kauan, mutta vähitellen kauppoihin alkoi tulla tavaraa, jota jo ilman ostokorttia sai . Tavara loppui usein kuitenkin kesken ja kauimmaiset asiakkaat jäivät ilman, kun eivät olleet tienneet sitä tulevan. Tuttu kauppias laittoi uskollisille asiakkailleen silloin "tiskin alle", etteivät he joka kerta ilman jääneet. Olen minäkin ostanut äidilleni hiivaa tiskin alta useammankin paketin, kun siitäkin aina pula oli, sekä kahvia, kun sitä kortilla alkoi saada. Kahvi vapautui säännöstelystä viimeisenä v.1954 ja silloin jäivät käytöstä myös ostokortit. Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan aseman 18/9 1952. Suomi oli suorittanut sotakorvauksen aikataulun mukaisesti. Se oli laskettu kultadollarien 1938 hintatason mukaan. Rahan arvo oli inflaation vuoksi muuttunut. Vaikka Neuvostoliitto oli antanut joitakin myönnytyksiä, oli lopullinen korvaussumma n. kaksinkertainen. V. 1952 oli muutenkin merkittävä Suomen ponnistellessa takaisin "maailmankartalle" vaikeiden sotavuosien jälkeen. Helsinki oli saanut järjestettäväkseen ensimmäiset toisen maailmansodan jälkeiset Olympiakisat. Urheilijoita kaikilta maailman kolkilta saapui kisoihin. Myös Neuvostoliitosta tuli joukkue ensimmäisen kerran. Aikaisemmin se ei ollut kisoihin osallistunut. Suomi sai kiitosta kisojen onnistuneesta järjestämisestä (vaikka koko ajan satoikin)! Vuoden "kruunasi" vielä sekin, että kaunis "Suomen neito", Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi", maailman kauneimmaksi. Minulle ja tyttöystävilleni se oli iso asia, olihan Armi meidän ikätoverimme! Kyllä minun Joel-pappanikin sen asian noteerasi, seurasihan hän tarkoin tapahtumia niin kotimaassa kuin maailmallakin.

.

Yleiskuva