Kirsti-Nummentonkijan kukkasivut.

Ystävyys on kallein aarre

se ei sammu milloinkaan,

toivon että mekin saamme

pitää sen myös ainiaan. 

Tällaisia muistovärssyjä me lapsina kirjoittelimme leikki-ja koulutoveriemme muistokirjoihin. Eipä sitä silloin osattu ajatella, kuinka tärkeä toivomus säkeisiin sisältyi. Kovin on orpo pieni koululainen, joka jätetään leikkien ulkopuolelle, ei oteta mukaan joukkoon. Se lienee kiusaamisesta pahimpia. Suuri Jumalan lahja on nuorelle hyvä ystävä, jonka kanssa voi jakaa murheet ja jolle kertoa pienet salaisuudet pelkäämättä, että hän levittäisi niitä muiden naurettaviksi. Niin, vaikka ne olisivat kuinka lapsellisia tai turhia! Ystävyys on voimavara elämän tiellä kaikissa sen vaiheissa lapsuudesta vanhuuteen saakka. Jopa niin suuri, että Martti Luther selityksessään "Herran rukouksesta" lukee sen kuuluvan "jokapäiväiseen leipään." "Oi kiitos sä Luojani armollinen...", runoili Eino Leino, "...kun annoit sä myös pari ystävää ja ne hyvät, en pyydä mä enempää..." Parikin hyvää riittää, mutta jos jää ilman tätä "leipää", on ihmispolo todella osattomaksi jäänyt. Toivottavasti kenenkään ei tarvitsisi jäädä ystävää paitsi.

Meitäkin on, itsekin kuulun tähän joukkoon, joita ei elämä ole vienyt kauaksi kotiseudultaan. Me olemme saaneet pitää lapsuutemme ystävät kautta elämän. He ovat nyt meille hyviä vanhuuden ystäviä.

"Kun ollaan samanikäiset

ja ollaan vielä nuoret,

niin meitä ei voi erottaa

laaksot eikä vuoret."

Samanikäisiä ollaan, vaikka ei enää nuoria. Tosiystävyyttä vuoret eivät voi erottaa, eivätkä vuodet, vuosikymmenetkään. Elämä on voinut kuljettaa kauaksikin kotiseudulta, mutta hyvät ystävät muistetaan. Kirjeet ja kuvat kulkivat ennen, nyt on helpompia ja nopeimpia tapoja pitää yhteyttä. Harvemmaksi ne yhteydenpidot usein jäävät elämän arkikiireiden keskellä. Uusilta asuinsijoilta löytyy uusia ystäviä, elämä vain entisestä rikastuu. Voi käydä niin, että kun vanha ystävä tulee vastaan, ovat vuodet muuttaneet ulkonäönkin niin, ettei heti tunnetakaan. Kun sitten selviää, että "sinäkö se oletkin!", ovat vuosikymmenet häipyneet pois kuin niitä ei olisi välissä ollutkaan ja ystävyys jatkuu. Tosiystävyys ei sammu milloinkaan. 

Hyvä ystävä iloitsee kanssamme, kun meillä on hauskaa, kun juhlimme. Hän iloitsee ilman kateuden häivää, kun meillä menee hyvin ja silloin, kun menestymme yrityksissämme. Hän jaksaa kuunnella huoliamme silloinkin, kun ne ovat joskus turhiakin. Hän on tukena ja lohduttaa, kun joudumme vastoinkäymisiin, pettymyksiin, sairastumme itse, tai taistelemme jonkun läheisemme rinnalla vaikeata sairausta vastaan. Hän tulee lohduttamaan, kun menetämme jonkun rakkaistamme. Kun elämä muuttuu synkeäksi, pimeäksi ja toivottomaksi. Hyvät ystävät kantavat ja antavat voimia jaksaa surun yli päin valoisampia aikoja.

Ystävyydestä on tehty paljon lauluja. Eräässä kysytään: "Mistä tunnet sä ystävän?" Ja vastataan : 

" Ajat ankeimmat selvittää,

kuka vierelles jää

Kun on sinulla vaikeaa

ja kun tarvitset auttajaa,

silloin ystävyys punnitaan,

menee muut menojaan." 

Kiitos ystävyydestä! Kiitos, ystävät! Ihanaa, että olette olemassa!

Yleiskuva