Ne kukkivat jälleen, talvi on takanapäin.

Puutarha on herännyt talven jälkeen. Kuva omenapuiden alta pihalle päin.

Tervetuloa uudelle kukkasivulle!

Kesä on jo pitkällä. Tänään on tosin kylmää ja sataa ja samanlaisena luvataan sään vielä jatkuvankin. Kevään kukkaset jo ehtivät ihanien helleviikkojen aikana kaunistaa pihat ja pientareet. Muistoissa ja valokuvissa jatkavat kukkimistaan omenapuut, sireenit, vuokot ja sipulikukat ensimmäisistä skilloista myöhäisimpiin tulppaaneihin asti. Tälle sivulle laitan niistä kuvia vielä ja jatkan edelleen kesän kuluessa. Koetan laittaa sellaisten kukkien kuvia, joita ei noilla muilla sivuilla paljon ennestään ole. Tuskin aivan maltan, ovathan ne tänä vuonna uusia taas!

Huomaat kai, että tällä ja noilla muilla kukkasivuilla kuvat ovat eri järjestyksessä kuin etusivullani. Näillä uusimmat kuvat ovat aina sivun viimeisinä. Klikkaamalla ne suurenevat.

Heti horjun päätöksestäni, kun lataan tuohon oikealle Ike Follies-narsissien kuvan, vaikka niitä taitaa olla muillakin sivuilla. Kun ne ovat niin ihania!

16/6- 13

Nokkosperhonen on huomannut ihan ensimmäisten kevätkukkien joukossa tulleet Turkestanin tulppaanien vasta avautuneet kukat.

Tämä pieni Persian Pearl-tulppaani kuuluu tulppaanien luonnonlajeihin. Se kukkii vain lyhyen ajan ja on kuvassa lähes oikean kokoinen.

Liljatulppaanit ovat myöhäisimpiä, joita minulla on.

Perhoset, mehiläiset, kimalaiset ym pölyttäjät heräävät kevääseen ja ihmeellistä on, että ne heti huomaavat kaikkein pienimmätkin kasvit. Omenapuut eivät kukkineet yhtä runsaasti kuin vuosi sitten, mutta kova oli surina niiden kukissa. Ehkä saamme taas syksyllä omenoita!

Royalta- koristeomenapuu sen sijaan oli täynnä tuoksuvia kukkiaan. Siitä on (jonkinlainen!) kuva alla.

Kevätkaihonkukka, Omphalodes verna.

Kevätkaihonkukat aloittavat kukintansa jo varhain ja kukkivat monta viikkoa. Niiden sinisilmät tuikkivat iloisesti vihreitten lehtien lomasta.

Yhtä sinisinä loistavat lemmikitkin. Niistä on kuva oikealla.

Keltavuokkoja ei meidän lähistöllä kasvanut. Tilasin sitten 5 kpl keltavuokkoa taimistosta. Sain 5 pientä juurinystyrää, joista ne lisääntyvät valkovuokkojen tapaan, huolellisesti pakattuina. Nyt ne ovat jo levinneet, vaikka eivät yhtä innokkaasti kuin valkovuokot. Kuva ei ole hyvä. Aina ne minulta liikavalottuvat, eivätkä heteet näy selvästi. Kuva alla. 

Keltavuokko, Anemone ranunculoides.

Punapäivänkakkara, Tanacetum coccineum.

Yläpuolella olevassa kuvassa vasempi kasvi on Varjorikko, Aurea, (Saxifraga) kukkivana. Sen lehdet ovat ainavihannat ja kauniisti kirjavat. Se on kaunis, (ainakin yhtä kaunis), silloinkin, kun ei kuki. Oikealla kukkii Kultakaari, (Chiastophyllum oppositifolium).

Pienessä kuvassa oikealla on Tarhakylmänkukka, (Pulsatilla vulgaris). Alemmassa kuvassa sen kukinnan jälkeen tulevat siemenhahtuvat. Ne ovat koristeellisia, varsinkin silloin, kun ne kimaltavat auringossa. 

Ruusukvitteni.

Ruusukvittenipensaani kärsivät kovin viime talvesta. Niistä oli leikattava paljon kuivuneita oksia pois. Tuli niihin sentään hiukan kukkiakin. Kuva on yllä.

Tuossa edellä on kuva varjorikko, (posliinirikko) Aureasta yhdessä kultakaaren kanssa. Tähän oikealle laitan kuvan siitä lähempää. Siinä näkyvät sen kauniit, kirjavat lehdet. (Kukat ovat ylivalottuneita, laitan kuvan lehtien takia.) Ne ovat ainavihantia. Talvi niitä kyllä latistaa, mutta keväällä ne toipuvat nopeasti ja ovat taas yhtä kauniita. (Kuvan voi klikata isommaksi.)

Alla on kuva kultatyräkistä kukkivana. Keväisin meitä hurmaavat sen heleän keltaiset verholehdet, jotka tässä ovat muuttuneet vihreiksi kukkamykeröiden ympärillä. Ne muuttuvat vielä tästä punaisemmiksi, vaikka eivät silti ole yhtä näyttäviä kuin keväiset verholehtensä. Kultatyräkki on kaunis koko kesän ja syksyllä se usein saa vielä upean ruskavärin.

Kultatyräkki, Euphorbia polychroma.

Idänunikko, Papaver orientale.

Idänunikoiden loiston aikaa.

Idänunikot hehkuvat värikkäinä, varsinkin tummaa taustaa vastaan. Kovin kauaa ei niiden kukinta kestä, mutta on sitäkin näyttävämpää. Ehkä me kyllästyisimme, jos ne loistaisivat silmiin syksyyn asti. Niiden nuput ovat kerrassaan ihmeellisiä "pakkauksia" silkinhienoille terälehdille. Niitä en kyllästyisi katselemaan!

Yläpuolella kukkii "Neidon punastus" , Maiden`s Blush.

 Oikealla on "Vuosaari"-ruusun kukinto. Vuosaari on nimenä tällä kanadasta kotoisin olevalla "George Will"-ruusulla Suomessa, sillä se on löydetty täällä Vuosaaressa kasvavana löytöruusuna ja alettu siitä lisäämään omajuurisena. Minun ruusuni ei ole vielä kovin suuri, mutta sen pitäisi kasvaa kaksimetriseksi. 

Alapuolella on Hansaruusupensaita navetan päädyssä.

Kurjenkello, Campanula persicifolia.

Kurjenkello on melko yleinen  Suomessa. Se on suurikelloisin luonnonvaraisista kellokukistamme. Kyllä se on hieno kasvi kukkapenkissäkin ja kasvaa rehevämmin kuin kilvoitellessaan niityllä muiden heinien kanssa elintilasta.

Vasemmassa kuvassa on Mooseksenpalavapensaan yksittäinen kukkavana.

Keltasauramo, (Anthemis tinctoria)  myös on Suomessa luonnonvarainen. Se kylväytyy itsekseen, siitä ei ole puutarhurille mitään vaivaa, korkeintaan pitää joskus kitkeä pois liiallista pihan valtausta. Se loistaa iloisena keskikesällä ja jatkaa puutarhassa  keltaisten kukkien sarjaa, joka alkoi kevään narsisseista, esikoista, käenrieskoista, kevätvuohenjuurista ja kultatyräkeista. Se jatkaa kukintaansa syksyyn saakka kultapallojen ja -piiskujen ja ruskan keltaisten värien keralla.

Keltasauramoita.

Harjaneilikka, (Dianthus barbatus) on kiitollinen kukka. Kun sen kerran on puutarhaansa kylvänyt, hoitaa se seuraavat kylvönsä itse. Se on kaksivuotinen, ensimmäisenä kesänä kasvattaa ruusukkeen ja seuraavana sitten kukkii. Minä kylvin siemenet varmaankin jo parikymmentä vuotta sitten. Ensin sain punaisia ja valkoisia kukkia, mutta seuraavina vuosina mitä ihmeellisimpiä väriyhdistelmiä niistä. Ihan uskomatonta oli, että niin monenlaisia punaisen ja valkoisenkirjavia voikaan muodostua. Nykyään ne ovat muuttuneet enimmäkseen vaaleanpunaisiksi, liloiksi ja niiden kirjaviksi, mutta joukkoon putkahtaa aina kirkkaita- ja tummanpunaisiakin, sekä täysin valkeita. Harjaneilikat kukkivat kauan ja ovat hyviä maljakkokukkiakin. (Kuva alla.)

Pienemmässä kuvassa vasemmalla kukkii Myskimalva (Malva moschata). Se on vanha perinnekasvi ja leviää mielellään lähiluontoonkin. Se pitää itse huolen lisääntymisestään ja niitä ilmestyy sinne tänne kukkamaihin. Ne kukkivat kauan. On myös valkoisia joukossa.

(Kesän kukkakuvia lisää sivulla "Heinäkuu 2013.)

Harjaneilikoita.