Talvi mennyt on.

Kevään ensimmäinen.

"Minä, Kirsikukka, haluan olla ensimmäinen kevään airut. Pajut ja lumikellot yrittävät kovin kilpailla kanssani. Minä valmistan nuppuni jo syksyllä odottamaan uutta kevättä. Kun lumi sulaa ja aurinko lämmittää, avaan kukkani . Maa on vielä jäässä, kirressä, ja siksi minua kutsutaan kirsikukaksi. Kaikki ihastuvat, kun näkevät minut. Olen niin pieni, että jos myöhästyisin kukinnaltani, ei minua huomattaisikaan suurempien joukosta. Kirsikukka on kiva nimi, tykkään siitä! Kukkani on jo kuihtunut ja olen päästänyt siemeneni lentoon silloin, kun lehteni vasta maasta nousevat. Siksi ovat antaneet minulle sen hassun "leskenlehti"-nimen ja pitävät melkein rikkaruohona. Uskon, että moni olisi surullinen, jos ei minua löytäisi keväisin. Nyt on jo kesäkuu ja olen kuihtunut, mutta ensi keväänä tulen taas!"  

Leskenlehti, Tussilago farfara.

Sinivuokko.

"Minäkin olen aikaisin keväällä kukkimassa. Aurinkoisessa paikassa herään varhain, taidan joskus ennättää kirsikukan edellekin, vaikka se tuossa kehuu olevansa kaikkein aikaisin. Viihdyn kuitenkin varjoisissa metsissä ja lehdoissa, joihin myöhemmin kasvaa korkeampia kasveja. Keväällä minulla on tilaa, vaikka jälkeeni sitten kukkisivat koiranputket ja nokkoset. Silloin kaunistan rinteet ja laaksot sinisillä kukillani. Ihmiset ihastuvat, kun kulkevat siellä ja huomaavat minut. Tykkään minä kasvaa heidän kukkapenkeissäänkin. Muurahaiset ovat ystäviäni. Ne kuljettavat siemeniäni pitkiä matkoja ja näin saan uusia kasvupaikkoja. Kukkieni siniväri vähän vaihtelee kasvupaikkani mukaan. On meitä kuulemma jossain punaisiakin. Ei täällä Nummentonkijan nurkilla sentään ole näkynyt."

Pienet sipulikukat.

"Me emme ole alunperin Suomen luontoon kuuluneet, mutta ihmiset ovat meidän sipuleitamme tänne tuoneet. Me pärjäämme ja viihdymme täällä hyvin ja karkaamme mielellämme ihmisten kukkapenkeistä kauemmaksikin ympäristöön. On ihmisiä, jotka eivät ulkomaalaisista maahanmuuttajista yhtään tykkää. He puhuvat "vieraslajeista", jotka heidän mielestään pitäisi vallan hävittää. Toivottavasti eivät ala meitä vainoamaan. Ei meistä pitäisi haittaa olla. Me kukimme vain vähän aikaa ja kuihdumme sitten pois. Suurimman ajan me nukumme mullassa sipulina. Me kukimme aikaisin keväällä. Mehiläiset, kimalaiset, kukkakärpäset ja talviunestaan heränneet perhoset saavat meiltä ensiateriansa silloin, kun muita kukkia on vain vähän."

Posliinihyasinttejä, skilloja, lumikelloja, kevättähtiä ja krookuksia. Osa on tainnut jo kuihtua, krookukset vasta tulossa ja tulppaanien lehdet kasvamassa.

Pieni käenrieska.

"Minun on ihan pakko pitää kiirettä. Olen niin pieni, että hukkuisin muiden kukkien alle, jos myöhästyisin. Kukin vain vähän aikaa ja sitten kuihdun pois. Meitä on paljon ja kun me kukimme yhtä aikaa, niin me saamme aikaan kauniin, keltaisen "maton" puutarhaan tai niitylle. Sitä se on, kun on joukkovoimaa, niin pienikin maasta ponnistaa! Kukinnan jälkeen katoavat lehtemmekin. Me säilymme maassa pieninä sipuleina. Tulemme ensi keväänä taas, ihan varmaan!" 

Pieni käenrieska.

Valkovuokkojen aikaa.

"Me tulemme pian sinivuokkojen jälkeen. Kukimme yhtä aikaakin. Meidän jälkeemme ehtivät mukaan keltavuokotkin. Me valkovuokot olemme kaikkein yleisempiä. Me kaunistamme pihat ja pientareet ja metsien laitamat. Kovin pohjoiseen Suomeen emme ole pystyneet vielä leviämään. Me taidamme olla vähän kylmänarkoja, vaikka emme täällä etelässä palelekaan. Kova pakkanen joskus polttaa kukkiamme, mutta juuremme eivät pakkasesta kärsi. Nummentonkija on kuvannut meitä kaukaa, että saisi kuvaan mahtumaan useampia. Uudet kissat, Viiru ja Viuhka ihmettelevät meitä ja koko isoa maailmaa. Tämä kevät ja kesä on niille ensimmäinen. Meille valkovuokoille jokainen kevät on uusi talven jälkeen, jolloin nukumme keräämässä voimia juurinystyröihimme."

Rentukat koristaa ojan.

"Minä olen rentukka. Olen ojakukka. Koristan sen keltaisilla kukillani päästä päähän, kun ei vain kukaan kaiva minua ylös. Joskus ihmiset tekevät niin, kun pelkäävät, ettei vesi mene heidän pelloiltaan pois. Aina minä uuden kotiojan löydän. Minäkin olen kevätkukka. Lehteni kuihtuvat pian kukkieni jälkeen. Uinun maassa seuraavaan kevääseen. Paikallani kukkivat vuorostaan mesiangervot, koiranputket ja monet muut korkeammaksi kasvavat. Minun kukkani ovat suuria ja kauniita. Monien ihmisten mielestä on kiva kävellä rentukkaojan piennarta minua ihailemassa. Ottaisivat he minut maljakkoonsakin, mutta siinä lakastun. Oja on minun kotini ja sitä haluan koristaa." 

Rentukka, Caltha palustris.

Pääsiäisliljoja ja muita narsisseja.

"Viuhka tässä kuvassa taitaa pääosassa olla. Se pistää pienen nenänsä joka paikkaan. Meitä narsissejakin se käy usein ihmettelemässä. Me viihdymme hyvin Nummentonkijan puutarhassa ja lisäännymme kovasti. Kun tulee ahdasta, emme jaksa kukkia ja sitten hän kaivaa meidät ylös ja istuttaa harvempaan. Taas me kukimme ja lisäännymme! Nummentonkija joutuu kaivamaan lisää kuoppia , eikä hän enää tahdo jaksaa. Kun me keväällä kukimme, käy hän meitä ihailemassa ja on unohtanut koko vaivannäkönsä. Antaisi hän mielellään sipuleita ystävilleen, että säästyisi kuoppien kaivamiselta. Ei hän meitä millään henno kompostiin heittää! Jaksaa se vielä!"

"Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset..."

Tuomi, Prunus padus.

Minä olen metsätuomi. Kasvan Suomessa ihan luonnonvaraisena. Olen iso pensas, tai jos saan hyvän kasvupaikan, voin kasvaa isohkoksi puuksikin. Minä avaan valkeat kukkani ensimmäisenä puuna keväällä. Ihmiset ilahtuvat, kun huomaavat kukkani. Tuoksuni he huomaavat jo kaukaa, sillä se on voimakas ja hyvä. Minusta on tehty paljon lauluja ja runoja ja minä koristan monen kodin pihapiiriä. Kaikenlaiset perhoset ja muut "ötökät" lentävät kukkiini. Joskus niihin tulee ilkeä kehrääjä, joka syö lehteni ja kutoo oksiini harmaata verkkoa. Silloin en oikein kaunis ole. Kestän sen kuitenkin ja kasvatan uudet lehdet pian. Tänä kesänä ne eivät onneksi Nummentonkijan pihaa löytäneet ja sain kukkia rauhassa ja pitää lehtenikin. Ovat suomalaiset käyttäneet minua hyödykseenkin. Taipuisia oksiani he ovat kiertäneet vanteiksi ja hevosvaljaiden osiksi. Kaarnallani ja marjoillani värjänneet lankoja ja parkinneet nahkoja.

Nummentonkija muistaa, kuinka keväisin viimeisinä koulupäivinä kukkivat isot tuomet koulun naapuritalossa, jonka nimikin oli Tuomela. Ne silloin juhlistivat alkavaa kesälomaa.

Snyg-omenapuun kukkia.

Luonto juhlii.

Kevät on juhlien aikaa. On rippijuhlia, valmistujaisia ammattiin, ylioppilaat saavat valkolakkinsa ja häitään monet viettävät. Kaikki he toivovat ja ovat onnellisia, jos me omenapuut silloin juuri puhkeaisimme kukkaan. Silloin heidän juhliensa ulkoiset puitteet olisivat parhaimmillaan. He ja vieraansa kävelisivät meidän allamme ja me varistaisimme terälehtiemme "lunta" heidän hiuksiinsa. Mielellämme sen teemme ja toivomme heistä tulevan hyvin onnellisia!

Jos hyvin käy, saavat he syksyllä maistaa maukkaita omeniamme!

Rapsipelto illan hämyssä 2/6 klo 21.35.

Pelto perheen ruokkii.

Nummentonkija kukkia vaan tänne lataa. Me täältä pellolta haluamme tiedoksi saattaa, että talvella teille totiset paikat tulisivat, jos meidät nyt unohdatte! Pelto kasvattaa vehnää, kauraa, ohraa, ruista, rapsia, rypsiä ja monia muita viljelyskasveja ihmisten ja eläinten ravinnoksi. Pelto ja sen kasvu kyllä blogisivun ansaitsee, ansaitsisi useammankin. Nummentonkija kuihtuisi ja nälkään kuolisi, jos ei perunoita lautaselleen saisi!

Mäkitervakko, Viscaria vulgaris.

Kukkakummut mäen.

Me, mäkitervakot, kaunistamme kuivia rinteitä. Meidän punainen värimme loistaa kauas, jotta ohikulkijat meidät huomaisivat. Monet huomaavat ja olemme kuulleet heidän iloisina huudahtavan: "Katso, kuinka kaunis tuo metsänrinne onkaan!" On niitäkin, jotka vain ajavat kiireissään ohi ja silloin olemme hiukan pettyneitä. Ehkä heillä on sitten todella kova kiire. 

Kieloja kasvaa rehevissä lehdoissa, mutta kyllä ne pärjäävät kuivassakin paikassa meidän naapureinamme. Silloin niiden kukat vain jäävät pienemmiksi. Me, punaiset ja valkeat kukat sovimme hyvin yhteen. Nummentonkija rakastaa kieloja ja yritti kuvata niitä. Hän ei oikein siinä onnistu, kun ei pääse niin alas maahan, että saisi kukat kauniisti kameran silmään. Kielot sanoivat, että he tahtovat blogisivulle, vaik`ei kuva niin hyvä olekaan.