Kukkakentät mäen.

On aina niin mukava kulkea pihalla ja puutarhassa tarkastelemassa kevään edistymistä. Tutkia, miten kasvit ovat selviytyneet talven koettelemuksista. Miettiä uusia suunitelmia. Uskoa, että kesästä tulee hyvä ja kaikki istutukset onnistuvat. Kaikkein kivointa on seurata, mitkä kukat ensimmäisinä ehtivät. Lumikellot ja sinivuokothan ne useimmin ovat, mutta osaavat jouluruusutkin yllättää. Niiden nuput kun ovat valmiina lehtien kätköissä jo syksyllä ja jos silloin ovat malttaneet piilossaan pysytellä, niin keväällä eivät millään. Kevätaurinko herättää kohta kaikki: pienet sipulikukat, vuokot, narsissit, tulppaanit, koko kevätkukkien armeijan. Laitan tällä kertaa niitä edustamaan tulppaanin,joka on uusi meidän pihalla. En tiedä lajiketta. Laitoin kyllä ylös kaikkien syksyllä ostamieni sipulien nimet, mutta mikä niistä tämä on, en tiedä.

Lemmikit, esikot, ailakit ja kevätvuohenjuuret kukkivat omenapuiden alla.

Lumipalloheisipensas sai kukkia kauan. Sitä usein kiusaavat kirvat eivät sitä nyt löytäneet.

Pelloillakin on jo kauniit oraat. Tässä kasvaa vehnää.

Mooseksenpalavapensaat kukkivat aitan edessä.

Ruusukuulumisia.

Ensin näytti siltä, että ruusut olisivat selvinneet talvesta vähin vaurioin. Aika lailla kuitenkin piti siivota kuihtuneita oksia ja joistakin pensaista latva oli paleltunut. Suurin toivein istuttamani Hansa Land näytti kokonaan kuolleen. Juuri kuitenkin oli säilynyt ja syksyn tullen se oli kasvattanut uudet oksat ja kukkikin jo. Isoksi pensaaksi kasvaakseen se näyttää liian aralta meille. Lohduttauduin sillä, että se on hirveän iso- ja teräväpiikkinen. Hyvä, että pysyykin pienenä! Kesän ensimmäinen helleaalto sattui juhannus- ja muiden pimpinellaruusujen kukinta-aikaan. Eivät ne niin kuumasta pitäneet. Kukat jäivät pienemmäksi, kukinta meni nopeasti ohi ja rapsikuoriaisetkin kiusasivat. Kyllä ne silti parastaan taas koittivat. Kukkivat ja levittivät ihanaa tuoksua pihalle, jota sireenien tuoksu vielä lisäsi. 

Mustialanruusu poutaisesta säästä piti. Se ei sadetta siedäkään yhtään. Nyt se sai kukkia kauan ja aukaista lukuisat nuppunsa kaikkien ihailtaviksi. Kukkivat muutkin pensaat vuorollaan ja muutama vielä nyt syyskuussa.

Viereisessä kuvassa on Mustialanruusu. 

Tässä kuvassa Mustialanruusun seurana on ranskanruusu, jonka nimi minulta on "karannut" ja Jens Munk, jolta myös latvat paleltuivat ja se jäi matalaksi.

Rosa Mundi, eli kirjoapteekkarinruusu kukki ahkerasti. Myös se jäi matalaksi, kun oksien latvat paleltuivat.

Sassa Natalia kukki komeasti, kun oli poutaa. Senkin isot kukat kärsivät sateella. Nyt syyskuussa siinä on vielä muutamia kukkia, mutta enemmän isoja, punaisia kiulukoita.

Henry Hudson-ruusu ei petä koskaan.

Ei petä Valamonruusukaan. Joka kesä se puhkeaa kukkaan. Tänä kesänä se sai seurakseen paljon päivänkakkaroita ja keltasauramoita.

Kaikki siivekkäät tykkäävät mäkimeiramista. Nokkosperhosia tuli niihin ihan parvittain ja myös muita perhosia. Kimalaiset pörräsivät niissä ahkerasti. Taisi niillä olla pesä siellä, kun eivät iltamyöhäänkään lähteneet.

Lemmikit, esikot ym ovat jo kuihtuneet. Omenapuiden aluset ovat lehtoakileijat valloittaneet. Ne kukkivat siellä pitkään. Kaikki luonnonkukat viihtyivät hyvin tänä kesänä. Ne tykkäävät auringosta, eivätkä kärsineet kuivuudesta niin paljon kuin jalostetut lajit.

Morden Centennial-ruusut kukkivat kuistin edessä. Se on kanadalainen lajike ja menestynyt hyvin meilläkin.

Uusia kukkia.

Kesällä 2017 kävimme kukkamatkalla Virossa. Poikkesimme myös Taavi Kivistikin Roogoja talu kärhötilalla. Sieltä ostamani kärhöt kukkivat nyt ensi kerran. Aika vähän, kun pieniä ovat vielä. Kirkkaampi on nimeltään Triinu. Tummempi, lilan värinen Madame Julia.

Kesällä 2016 avoimia puutarhoja katsomassa kävimme Lohjalla. Kävimme myös Huomonniemessä, joka on äitini nuoruuden koti, mutta nyt muulla suvulla. Siellä kasvoi pihalla kelta-apiloita. Otin muutaman kuihtuneen kukan mukaani ja ripottelin siemenet meidän pihalle. Meni jo monta kesää, eikä apiloita ilmestynyt. Unohdinkin ne jo, mutta tänä kesänä yksi apila nousi kukkimaan isoksi ilokseni. Toivottavasti sen siemenet itäisivät, sillä se on vain yksivuotinen ja lisääntyy vain siemenistään.  Se on luonnonkukka, jota meillä päin en ole nähnyt kasvavan.

Ensi kerran kukki Kultasadekin. Kahdeksan vuotta sitä odotin, sillä se ei aivan nuorena ala kukkimaan. Nyt olikin kukkia paljon! 

Kuva kärhöistä yllä, kultasateesta sivulla ja apilasta alapuolella.

Kelta-apiloita.

Syyssädelatvan ostin myös Vironmatkalla. Se on aika arka meillä, mutta on selvinnyt kaksi talvea. Toivottavast selviää jatkossakin ja jaksaa kukkia.

Peltolammessa kukkivat lumpeet.

Kesä 2019 jäi muistoihin enimmäkseen poutaisena. Sadettakin välillä saimme ja monta sateenkaarta näimme. Kiitos hyvästä kesästä!

Airi Holm 13.07.2020 15:45

IHANIA Kuvia ruusuista ja muista kukkasista. Tykkään kovasti

aimarii 26.09.2019 12:52

Sinun puutarhasi kukoistaa. Iloa on katsella upeita kukkaistutuksia. Kesä on ollut täällä pohjoisemmassakin ihan ok, minä itse en niinkään. Ehkä syksy parempi