Ruusuinen kesä 2020.

Kevät on tullut puutarhaan.

Kevät tuli Haapasaloon. Kaikki pienet sipulit ja kukkien juuret, jotka olivat talven uinuneet mullassa, heräsivät ja alkoivat työntää versojaan ylös aurinkoa kohden. Ensimmäiset niistä avasivat pian jo kukkanuppunsa. Harmaa, ankea piha ja puutarha sai väriläiskiä. Vuokkoja, narsisseja, esikoita....Lehtipuut availivat silmujaan. Omenapuut ja kevätpensaat puhkesivat kukkaan.

Talvi oli ollut lumeton ja sateinen. Meidän mielestämme kurja. Mutta se oli lauha. Kasvit eivät olleet kärsineet kovasta pakkasesta. Kun kuljin niitä tarkkaillen, en huomannut minkään kuolleen. Ruusupensaatkin olivat elossa latvoja myöten ja pian jo nuppuja alkoi kehittyä. 

Tuli hyvä kesä, ruusujen kesä. 

Polkua pitkin suviruusun ohitse.

Suviruusu, Poppius.

Linnanmäen kaunotar ehtii joka kevät ensimmäisenä.

Narsissit ja esikot ovat jo kuihtuneet. Puutarhan ovat vallanneet lemmikit, ailakit, idänunikot ja vuohenjuuret.

Polku ohi valamonruusun ja Minetten, mustialanruusun.

Polun varrella Jens Mung, Hansa Land, Sassa Natalia ja Sointu.

Pihalla kukki sammalleimu.

Lehdokki oli kasvanut pihan kaikkein kuivempaan ja karuinpaan kohtaan, joka kuumaan aikaan melkein ruskettui. Kyllä minä häntä vähän kastelin. Tervetullut oli.

Mäkitervakko viihtyy karuissa paikoissa.

Sointu ja Sassa Natalia ovat ehtineet kukkimaan.

Pihapyörylässä kukkii Triinu-kärhö.

Elokuun asteri.

Rapun pielessä kukki Morden Centennial, Kanadasta kotoisin oleva ruusu. Aina yhtä uskollisesti.

Kaverina sillä on Champlain, toinen kanadalainen.

Louse Bugnet, aina yhtä ihana.

Hortensiatkin ehtivät kauan kukkia, kun oli niin pitkä kesä. Ruukuissa ison pihakoivun juurella.

Ensikerran yritin maljaköynnöstä kasvattaa. Kaunis on, mutta hitaasti kasvoi. Olisi se korkealle mennyt ja nuppuja täynnä oli, jos vain kesää olisi riittänyt vieläkin pidempään.

Keijunruusu hurmaa kauneilla kukillaan ja kiiltävillä lehdilään.

Syksyllä keijunruusulla on kaunis ruska ja isoja, punaisia kiulukoita. Takana kukkivat vielä Sointu ja Sassa Natalia.

Sitten saapui syksy. Viljapelloilta korjattiin sato. Pihapuut ja metsänreunan haavat värittyivät huikeaan ruskaan. Kesti vielä pitkään, ennen kuin hallayöt ja vesisateet lopettivat kukkaloiston. 

Sänkipellolta löytyi pieniä, sinisiä kukkia. Ne olivat huhtakurjenpolvia. Se ei ole kovin yleinen luonnonkasvi, vaan on määritelty tarkkailtavaksi. Se vaatii lämpökäsittelyn itääkseen. Silloin, kun metsiä kaskettiin, oli se yleinen. Siitä se on saanut nimensäkin, kaski: havupuuhuhta. Viime kesän hellejaksolla on pellon pinta joskus ollut yli 30-asteista. Se kasvaa 30-40 senttisiksi. Nämä syksyn kukat olivat pieniä. Huhtakurjenpolven kuva vieressä.

Tällainen oli Haapasalon kesä. Ruusuinen kesä.

aimarii 23.11.2020 19:26

Olet todella ruusupuutarhuri! Ihania ruusuja ja akunis ruusukuja.
Valkolehdokkikin pihallasi. En ole tätä kukkaa nähnyt varmaan 40 vuoteen!

Teija Salaisesta puutarhasta 08.11.2020 19:14

Voi kun olisin tiennyt, että ootte kärsämäellä pysähtyny matkalla, oisin käyny jututtamassa 😊 kaunis on ollut kesä sielläkin, ruusujen kesä oli meilläkin.